Virolainen jouluateria

Virolaisen joulunvieton erottamaton osa on hyvä ruoka ja siihen liittyvät perinteet

Ei joulupöytää ilman perinteitä

Joulu on tärkeä juhla virolaisille, ja tuolloin ruokapöydät täyttyvätkin herkuista. Virolainen jouluateriointi on saanut vaikutteita saksalaiselta keittiöltä - kattaukseen on aina kuulunut monia lihaisia ruokalajeja, joista osa voi tuntua tai maistua hieman vierailta suomalaisen suussa.

Virossa yltäkylläinen jouluateria nautitaan perinteisesti jouluaattona ja joulupäivänä. Ennen vanhaan ateriaan tuli uskomusten mukaan sisältyä joko seitsemän, yhdeksän tai kaksitoista ruokalajia, jotta perheelle jatkuisi seuraavanakin vuonna vaurautta ja/tai maalla sato-onnea - tästä juontuu myös hyvän ruokahalun eli "Head isu"-toivotuksen ohella käytössä oleva toinen sanonta. Kesken ruokailuhetken huoneeseen astuva vieras voi toivottaa pöydän ääressä istujille "Jätku leiba" eli leivän ja vaurauden pysyvyyttä jatkossakin.

Vanhojen tapojen mukaan juhlaruokaa piti olla tarjolla koko jouluyön. Yhä tänäänkin osa iäkkäämmästä sukupolvesta harrastaa jouluyön jääkaappisyöpöttelyn sijaan ruokien jättämistä pöydälle jos ei koko yön niin ainakin koko illan ajaksi.

Isä ja pikkutyttö jouluruokapöydän äärellä

Lähde: Kairi Tähe

Lasten myötä kotitontutkin saivat jouluherkkuja

Juhlapöydän alle ei saanut kurkistella, sillä se oli pyhää aluetta jossa kotitontut ym. henget elivät. Lattialle putoavat ruoanmurut jätettiin heille.

Verimakkara ja hapankaali ovat virolaisten ikisuosikkeja

Jouluruoat ovat Virossa tuhteja ja täyttäviä – niiden tarkoitus on antaa lämpöä ja energiaa kylmän talven keskelle.

Peruskattaukseen kuuluvat jouluisin mm. puolukkahillon kanssa tarjoiltavat verimakkarat (verivorst), hitaasti haudutettu hapankaali (hapukapsas tai täsmällisemmin praekapsas), uuniperunat sekä sianliha - joskin viimemainittu suomalaisille tutun joulukinkun sijasta pikemmin porsaan uunipaistin (ahjupraad) muodossa. Sinappi on sitä monelle Viron-matkalaiselle tuttua tuhtia põltsamaalaista versiota

Myös sianlihasta valmistettu syltty eli lihahyytelö (sült) on tärkeä joulun ja uudenvuoden herkku. Sen kyytipojaksi pöytään asetetaan tavallisimmin pieni purkillinen raastettua piparjuurta eli mädarõigasta. Muina lisäkkeinä aterialla ovat kurpitsasalaatti, usein itsetehdyt sienisäilykkeet ja toisinaan myös suolakurkut.

Vaikka nämä ruokakulttuurin osat juontavat juurensa vuosisatojen takaa, valitsevat yhä useammat virolaisperheet nykyään joulupöytäänsä myös kevyempiä ruokia - kanaa, kalaa sekä erilaisia kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja.

Lähde: Kairi Tähe

Satokauden annit juhlapöydässä

Kuten edellä mainittiin, virolainen elämäntapa ja ruokakulttuuri perustuu vahvasti luonnon antimien hyödyntämiseen satokausien ja vaihtuvien vuodenaikojen mukaan. Kesällä ja alkusyksystä kerätty marjasato, vilja, sienet, vihannekset, hedelmät ja perunat tarjoillaan joko tuoreeltaan tai säilöttyinä.

Perinteisesti ruokaa on säilötty Virossa suolaamalla, savustamalla, etikkaliemeen pikkelöimällä, hilloiksi ja mehuiksi keittämällä sekä muin keinoin niin, että kellarit täyttyisivät talvea varten. Nykyään säilöntä ei toki ole enää välttämättömyys, mutta perinteet ovat yhä vahvoina elossa maaseudulla ja elpyneet ilahduttavasti myös moderneissa kaupunkikeittiöissä.

Joulu onkin kautta aikain ollut hetki, jolloin pöytään nostetaan parasta, mitä saatavilla on. Myös lihaa monet hankkivat nykyään tuttaviensa avulla suoraan maatiloilta tai metsästyskaudella luonnosta.

Lähde: Renee Altrov

Jälkiruokien kuningas

Jouluaterian kruunaa tietysti jälkiruoka ja kahvi. Suomalaiseen tapaan luumuhyvettä tai rusina-sekahedelmäkiisseliä harvemmin tapaa virolaisesta joulupöydästä. Niiden sijaan esillä on usein hieman pelkistetymmin omenoita ja appelsiineja, suklaakonvehteja, kenties tuorejuustokakku - ja lähes poikkeuksetta suuri kulhollinen piparkakkuja.

Vaikka vuodenajan suosituimman jälkiruoan tarjoilemiseksi onkin paikallisista supermarketeista saatavilla valmiita pipareita, piparkakkutaloja, taikinoita ja kuorrutteita lähes joka makuun, ei mikään voita alusta loppuun kotona tehtyjen pipareiden tuoksua ja makua. Kauniisti käsin koristeltuina niitä löytää varmimmin joulumarkkinoilta sekä paikallisista konditoriamyymälöistä ja kahviloista.

Piparkakut ovat niin suosittuja Virossa, että niistä tehdyille veistoksille on omistettu Tallinnassa vuodesta 2006 järjestetty jokavuotinen näyttely Piparkakkumania.

Rapeita pipareita ja mukillinen glögiä – joko alkoholittomana tai hieman terästettynä – se on suussa sulava yhdistelmä, joka lämmittää läpi koko talven.

Lähde: Kairi Tähe

Mikäli vietät joulun pyhiä Virossa, on vaikeaa kuvitella virolaisen joulupöydän ääreen istumisen voittavaa elämystä. Ja vaikka et olisikaan onnistunut hankkimaan kutsua paikallisten pöytiin, on monissa maan kartano-, hotelli- ja kaupunkiravintoloissa katettu tarjolle joulunajan herkkuja tai joulubuffet-pöytä. Muista tosin tehdä pöytävaraus, sillä sesonki on myös kaikkein suosituinta ulkona aterioinnin aikaa paikallisten silmissä.